öiset pöydät

Projekti oli helppo, mutta pitkä.

       sahaus + naulaus + hionta + maalaus + liimaus + lakkaus

= yöpöydät

happiness

prinsessan puoli valtakuntaa

Tässä huoneessa äidin mielipiteitä ei enää huomioida samalla tapaa kun pikkuveljen vastaavassa. Ihan ei mennä kaikkien neidin omien toiveidenkaan mukaan, joista viimeisimmät ovat kai olleet diskopallot ja eläimen talja!? Hienoja kompromisseja on onneksi mahdollista löytää.

 

Perusideana tässäkin huoneessa on ollut uusiokäyttää kodin kalusteita, tuunata, tehdä itse tai hankkia käytettynä.

pikkumiehen oma huone

Oman huoneen perheemme pieni mies sai 2 vuotiaana, kun äiti vihdoin päästi viereltään. Kovasti on huone hakenut muotoaan. Sisustukseen ei juurikaan ole hankittu mitään uutta, vaan vanhat tavarat ovat saaneet uudet paikat sekä uusia käyttötarkoituksia. Eikä huone tietysti koskaan valmis ole, kiinnostuksen kohteet kun muuttuvat kovaa vauhtia. Mikään ajaton huone ei ole, eikä edes yritä olla, vaan mahdollisimman oman näköinen juuri tässä hetkessä. Niin oman näköinen,mutta äidin vaiko pojan?!

Rakas unipupu. Samanlaisia on kaksi, tässä taitaa makoilla siistimpi versio, joka ei kelpaa lainkaan. Se likainen ja haiseva pitää olla kädessä ja naaman edessä, jotta unet ovat kauniita.

vieläkö on kesää jäljellä

          

Ulkona tuoksuu jo syksy. Pihalla näyttää kuitenkin vielä tältä. Kesäisiä muistoja olen yrittänyt tallentaa mieleeni pimeän ja pitkän tuntuisen kylmän ajan varalle.

Rakastamisen vaikeus..

Tommy Tabermann, taas. Näitä ei voi lukea liikaa. Kuva oma.